Jälkihuumassa
Jos kirjan kirjoittaminen itsessään on prosessi, on myös sen julkaseminen ja julkaisukuntoon saattaminen. Itse lähetin ensimmäisen käsikirjoitukseni kustantajalle yhdeksänvuotiaana. Minulle vastattiin kielteisesti, mutta päätin olla lannistumatta. Sen jälkeen en muista olleen yhtäkään vuotta, jona en olisi etsinyt kustantamoehdokkaita ja lähetellyt käsikirjoituksiani nuortenkirjojenjulkaisijalta toiselle. Nykyisin omakustantaminen on yhä suositumpaa, sillä kustantamot vastaanottavat satoja, suurimmat jopa tuhansia, käsikirjoituksia vuodessa. Vain pieni osa pääsee katsastuslukua pidemmälle ja päätyy kirjaksi. Itse jatkoin kustantamon hakemista vuosia, mutta kaikkeen väsyy aikanaan. Syynä ei ollut vain se, että julkaisijaehdokkaat tuntuivat loppuvan kesken. En kyennyt enää jännittämään vastausta. Suorastaan kyllästyin. Oloni helpottui, kun kuulin, ettei kyllästymisessä ole mitään tavatonta. Ei ole myöskään omakustantamisessa, jota olin joko tietoisesti, tiedostamatta tai s...