Aurinkolasien takana
Ulkoilu on yksi tapa päästä eteenpäin kirjoitusprojektissa. Kevät saapui tänä vuonna myöhään. Kun se vihdoin tuli, se tuli niin nopeasti, että toi melkein kesänkin samalla. Täällä Keski-Suomessa, joka maantieteellisestä sijainnistaan huolimatta katsotaan usein olevan enemmän pohjoisessa kuin etelässä, maa ja puut saavuttivat runsaan vihreyden vain päivissä. On puolipilvistä, mutta lämmin. Aurinko pilkahtelee esiin paikoitellen, kuitenkin niin, että aurinkolasit ovat tarpeen. Olen päässyt koulusta kahdeltatoista, sillä on lukuvuoden 2019-2020 viimeinen koulupäivä. Järvimaisemien vaihtuessa keskustan lähialueen kaduiksi vastaantulijoita on enemmän. Autoilijat tuijottavat meitä ajoneuvonsa tuulilasin läpi ajaessaan ohitse. Mieleeni palaa, miten minulle kerran mainittiin suomalaisen tunnistavan juuri siitä, tuijottamisesta. Koetan asettua heiksi, miettiä, mitä he mahtavat nähdä. Lyhyehkön tytön beigensävyisissä farkuissa ja roosanvärisessä tuulitakissa, joka lepattaa vetoketju av...
